Mosaliisa

Olen menossa illalla yövuoroon töihin. Nukkumisen sijaan olen siivonnut pienen kotimme, tehnyt ruokaa ja leiponut suklaapiirakkaa. Olen huomannut tulevani iloiseksi muiden auttamisesta ja tekemällä muut iloiseksi, kun toiselle ihmiselle tulee hyvä mieli. On hienoa, kun ihminen huomaa jonkun ajatelleen juuri häntä.

 

Yksi päivä tein postikortteja ollessani vanhempieni luona. Juuri kaksitoista vuotta täyttänyt pikkusiskoni kehui teippejäni ja sanoi haluavansa itsekkin joskus sellaisia. Minä sitten avasin tietokoneen ja tilasimme hänelle muutaman rullan teippejä.

 

Vaikka postikortteja on hieno saada, enemmän odotan muiden saavan minun lähettämät postikortit.

 

Olin eilen iltavuorossa ja kun kello oli neljä, tuli potilaille ruoka. Yksi ruoka oli ylimääräinen, koska eräs potilas oli päässyt kotiin eikä häntä oltu vielä ehditty kirjata potilastietojärjestelmästä ulos. Eräässä huoneessa oli miespotilas, joka oli tullut hoitoon edellisyönä kipujen takia. Häneltä on löydetty syöpäpesäkkäitä maksasta. Tulostaan asti hänen vaimonsa on ollut hänen vuoteensa vierellä. Minä kävin kysymässä vaimolta, haluaisiko hän tuon ylimääräisen ruoan. Heidän tyttärensä sanoi heti, että tietenkin äiti mielellään ottaa. Minä näin heidän silmistään, että näinkin pieni ele merkitsi heille paljon.

 

Minä myös tiedän Jessen olevan iloinen töistä kotiin tullessaan, kun kotona on siistiä ja ruoka valmiina. Mutta kuinka iloinen hän on, kun huomaa suklaapiirakan.

Tämä blogi

Elokuussa lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja tein töitä terveyskeskuksessa opiskelun ohella. Pian jätin piirtämisen, maalaamisen ja muut käsityöt, joita rakastan. Olen ajatellut koko syksyn, että jatkan harrastuksiani sitten, kun on sitä kuuluisaa aikaa. Joulun jälkeen huomasin, että koulun palattua taas töiden ohelle, aikani väheni huomattavasti eikä harrastukseni olleet palanneet päiviini. Eilen ajattelin sen olevan siinä. Kyllä aikaa löytyy kaikelle, mitä oikeasti haluaa tehdä. Olen aloittanut tekemään isoäidinneliöistä peittoa ja postcrossingin aloittamisen myötä piirsin viime yönä postikortteja. Odotan taas sitä tunnetta, kun postilaatikossa on myös postikortteja. Tietenkin minulla on edelleen töitä ja koulua tehtävineen, mutta mielummin piirtää, virkata, leipoa ja nauttia elämästä kuin katsoa televisiota tai olla vain väsynyt tekemään mitään.

 

Aiemmin pidin kauan aikaa postikortteihin liittyvää blogia, jonka jälkeen yritin pitää kasassa monta elämääni ja ajatuksiin liittyvää blogia. Ne eivät kuitenkaan kestäneet sen edelleen kuuluisan ajanpuutteen vuoksi. Ajattelen olevan liian paljon suorittajaihminen, sillä aikoinaan myös postikorttien tekemisestä tuli minulle paineita kuten myös blogin pitämisestä. Täytyi lähettää postikortteja jatkuvasti ja päivittää blogia useammin kuin olisi ollut rahkeita siihen. En ymmärrä.

 

Tähän blogiin haluan kirjoittaa pääasiassa postikorttien ja kirjeiden tekemisestä, lähettämisestä ja saamisesta. Olen ajatellut myös kertoa teille muista pitämistäni ja löytämistäni asioista sekä leipomisesta. Ehkä raotan oven auki myös kotiimme ja ajatuksiini.