Olen menossa illalla yövuoroon töihin. Nukkumisen sijaan olen siivonnut pienen kotimme, tehnyt ruokaa ja leiponut suklaapiirakkaa. Olen huomannut tulevani iloiseksi muiden auttamisesta ja tekemällä muut iloiseksi, kun toiselle ihmiselle tulee hyvä mieli. On hienoa, kun ihminen huomaa jonkun ajatelleen juuri häntä.
Yksi päivä tein postikortteja ollessani vanhempieni luona. Juuri kaksitoista vuotta täyttänyt pikkusiskoni kehui teippejäni ja sanoi haluavansa itsekkin joskus sellaisia. Minä sitten avasin tietokoneen ja tilasimme hänelle muutaman rullan teippejä.
Vaikka postikortteja on hieno saada, enemmän odotan muiden saavan minun lähettämät postikortit.
Olin eilen iltavuorossa ja kun kello oli neljä, tuli potilaille ruoka. Yksi ruoka oli ylimääräinen, koska eräs potilas oli päässyt kotiin eikä häntä oltu vielä ehditty kirjata potilastietojärjestelmästä ulos. Eräässä huoneessa oli miespotilas, joka oli tullut hoitoon edellisyönä kipujen takia. Häneltä on löydetty syöpäpesäkkäitä maksasta. Tulostaan asti hänen vaimonsa on ollut hänen vuoteensa vierellä. Minä kävin kysymässä vaimolta, haluaisiko hän tuon ylimääräisen ruoan. Heidän tyttärensä sanoi heti, että tietenkin äiti mielellään ottaa. Minä näin heidän silmistään, että näinkin pieni ele merkitsi heille paljon.
Minä myös tiedän Jessen olevan iloinen töistä kotiin tullessaan, kun kotona on siistiä ja ruoka valmiina. Mutta kuinka iloinen hän on, kun huomaa suklaapiirakan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti